Joudumme luopumaan ihanasta marsustamme. Poikani on mitä todennäköisesti allerginen Albertille... Todella surullista. Tyttäreni itki eilen kaiken iltaa kun kerroimme hänelle tästä tilanteesta. Emme kukaan haluaisi Allusta luopua mutta terveys menee edelle. Allu on vaikuttanut maailman onnellisimmalta marsulta meillä. Karvaturri täyttää perjantaina 3 vuotta. Kun meistä joku tulee ensimmäisenä kotiin koulusta tai töistä, Albert tervehtii heti oven auettua vislaamalla. Hauska tapa ja ihan kuin se viheltäisi. Allu on sisäsiisti vaikka saa olla paljon vapaana. Hän käy 'vessassa' pissillä, siis marsun vessassa ja kakilla. Kun aamulla herätyskello soi ja jos ei kohta ala ihmiset heräämään se tulee makuuhuoneen ovelle pitämää puiputtavaa ääntelyä ja ihan kuin se komentaisi nousemaan. Seuraavaksi se juosta kipittaa keittiöön jääkaapin oven eteen ja ensimmäiseltä tulijalta alkaa kerjätä kurkkua. Allun herkkua.
Voi itku kuinka surullista. Luopuminen on varmasti kaikille raskasta! Voimia ja haleja koko perheelle!
VastaaPoistaOioi voi kuinka ikävä juttu. Vaihtoehtoja ei kai sitten ole.Kummipojalle terveisiä , että kummitätikin on todennäköisesti kissoille allerginen
VastaaPoistaNo voihan....toivottavasti löydätte Albertille tosi hyvän kodin ja kerrotte Allun tavoista ettei saa sydäriä:))
VastaaPoistaKiitos teille. Tytön tunteet jylläävät nyt laidasta laitaan. Mutta vaikuttaa pikkuhiljaa siltä että alkaa jo tottua ajatukseen ja suunnittelee jo asioita eteenpäin...
VastaaPoista